Harjoittelijan ajatuksia Daterosta.

Mä oon Helmi ja oon ollut tässä Daterolla harjoittelijana nyt viimeiset kuusi viikkoa! Tämä mun aika Daterolla liittyy siis mun Sosionomi opintoihin joita täällä Vaasassa opiskelen. Daterolle keksinkin lähteä juuri meidän koulun kautta, josta kuulin yhdistyksestä joka tekee töitä mm. Luki-ja keskittymisvaikeuksien kanssa. Eli Daterolle tullessa tiesin lähinnä mihin aiheesen/asiakasryhmään Datero liittyy, mutta en toiminnasta sen enempää. Joten luonnollisesti oli paljon uutta asiaa edessä. Toki oli ihan käytännön asiaa opittavana, erityisesti atk-taitoja piti taas vähän terästää, niitä kun tarvitaan vähän joka asiassa pitkin päivää. Mutta ehkä tulostimia ja skannausta mielenkiintoisempaa on kuulla jostain muusta oppimisesta? Heh samaa mieltä:) 

Erityisesti ajatus erilaisista tavoista oppia, keskittyä ja tehdä töitä on saanut useammankin “ahaa-elämyksen”. Ensinnäkin ajatus siitä että “ei aina tarvii vaan pärjätä”, lause mistä allekirjoittaneellakin lienee vielä paljon opeteltavaa. Tämä ajatus syntyi kun kävimme esittelemässä Dateroa mm. VAMK:lla ja Vaasan yliopistolla, siellä tuli monien opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa puhetta miten monet voisivat hyötyä esimerkiksi keskittymistä helpottavista työkaluista. Ihan vaikka ei mitään diagnoosia olisikaan. Siinä tuli huomattua myös yksi itseni sisäistämä stigma tai oletus. Oletus että ne työkalut ovat vain heille keillä on diagnoosi, tai heille keiden on tosi vaikea lukea ylipätään mitään ns. “ääritapauksille”. Ja onhan sekin totta, mutta saa niitä muutkin käyttää jos tuntuu että niistä voisi olla vähänkin apua. Ja toisaalta usein oma määritelmä siihen “riittävään” määrään vaikka niitä lukemisen haasteita voi olla aika tosi korkea. Joten..mitä jos vaan kokeilisit, ihan vaikka uteliaisuudesta? Voisi käydä kokeilemassa miltä se tuntuu jos joku materiaali tulisikin ääneen luettuna, tai teksti vaikka syventävässä lukuohjelmassa. Luulen että aika moni voisi silloin oppia itsestään jotain uutta, minä ainakin opin. 

Toinen oikeastaan vanha ajatus aiemmista opinnoista sai ihan uusia kerroksia ja näkökulmia Dateron kautta. Mä olen tosiaan aiemmalta koulutukseltani eläintenhoitaja, ja sieltä opin ajatuksen että jos asia x on liian vaikeaa pilkotaan se pienempiin osiin. Ja sitten niitä pienempiä pilkottuja tehtävän osia pinotaan päällekkäin kuin lego-palikoita kunnes hiljalleen saadaan  vaikka se lego-talo rakennettua. Tätä on tullut sovellettua niin koirien koulutukseen, omaan arkeen kuin nyt  myös  asiakkaisiin. Eli ei hätää jos ei heti pysty siihen mihin “pitäisi”, pilkotaan sitä vähän ja tehdään pala kerrallaan. Ja koska ollaan kaikki vähän erilaisia, toiselle samaa asia pilkkotaan vähän pidemmälle kuin toiselle, mutta ei sekään mitään haittaa, jokainen edetään ihan omaa reittiä<3. Veikkaanpa että tästäkin ajatuksesta tulee olemaan hyötyä erityisesti sitten työelämässä. 

 Ja vielä loppuun sanoisin kaikille harjoittelu paikkaa miettiville opiskelijoille, miten ois Datero?  Siis ihan oikeesti Datero on todellakin yksi niistä hyvistä paikoista, ainakin mun kokemuksella.  Tässä on kuitenkin amis-taustalla tullut nähtyä monenlaista työyhteisöä, johtamista ja harjoittelupaikkoja. Tuntuu että täällä otetaan tekemiseen mukaan, opetetaan jos et vielä jotain osaa ja halutaan oikeesti tutustua. Täällä harjoittelija ei ole “vaan harjoittelija”, täällä harjoittelija on osa porukkaa. Ja tuntuu että rivien välistä heijastelee myös ymmärrys ja empatia erilaisia ihmisiä kohtaan, ei se ole niin tarkkaa missä järjestyksessä itsenäiset hommasi teet, kunhan teet (kiirellisemmät toki ensin). Ja jos on vaikeaa keskittyä pidä tauko, se on ihan oikeasti okei! Ja toisaalta myös tehtävänannoissa ymmärretään olla selkeitä, mutta annetaan myös vastuuta ja omaa tilaa huolehtia omat hommat.  Nii ja arjesta sen verran, että arki Daterolla on pitkälti jonkinlainen sekoitus ns. toimisto hommia, asiakkaiden tapaamista (mm. Messuilla ja kieliryhmissä), sekä tietysti lounastaukoja ja työkavereiden kanssa höpöttelyä<3. Töitä tehdään niin yhdessä työntekijöiden kanssa, mutta on myös paljon itsenäisiä hommia (mutta ihan yksin ei tarvii pärjätä). 

Että tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa, ja vielä Daterolle iso kiitos tästä alkutalvesta, toivottavasti vielä joskus törmätään! 

Kiitos ja kumarrus, 

-Helmi